Vihreän siirtymän ympärillä käydään vilkasta keskustelua siitä, voidaanko talouskasvu ja ekologinen kestävyys sovittaa yhteen vai kohtaako kasvu väistämättä luonnon asettamat rajat. Suomalaisten palkansaajien näkemykset paljastavat, että usko teknologian mahdollisuuksiin on vahvaa, mutta vihreän siirtymän työmarkkinavaikutuksiin suhtaudutaan selvästi varovaisemmin.
(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)
Talouskasvun ja ympäristön suhde on noussut yhdeksi aikamme keskeisistä talouspoliittisista kysymyksistä. Keskustelun ytimessä on kysymys siitä, voidaanko taloudellinen hyvinvointi, työllisyys ja talouskasvu sovittaa yhteen ekologisen kestävyyden kanssa vai asettavatko luonnonvarojen rajallisuus ja ympäristön kantokyky lopulta kasvulle rajoja.
Vihreän kasvun näkökulman mukaisesti ympäristöongelmia voidaan ratkaista teknologisen kehityksen, innovaatioiden, resurssitehokkuuden ja sopivien taloudellisten ja poliittisten kannustinten avulla ilman, että talouskasvusta tarvitsee luopua (OECD 2011). Vihreän kasvun ideassa korostuu, että talouskasvun ja luonnonvarojen kestävän käytön ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään, ja vihreä siirtymä itsessään voi avata uusia liiketoiminta- ja työllistymismahdollisuuksia. Vihreän kasvun ajatus on linjassa teknologisen kehityksen tärkeyttä pitkän aikavälin talouskasvun lähteenä korostavana klassisen taloustieteen kasvuteorian, niin kutsutun Solow’n kasvumallin, kanssa (Solow 1956). Myöhemmässä tarkastelussaan Solow (1974) argumentoi, että pääoma, teknologia ja innovaatiot voivat ainakin osittain korvata niukkoja luonnonvaroja, jolloin taloudellinen hyvinvointi ei välttämättä törmää suoraan luonnonvarojen fyysisiin rajoihin.
Vaihtoehtoinen näkökulma on niin kutsuttu ekologisen taloustieteen perinne, jossa korostuvat kasvun rajat. Rooman klubille laaditussa The Limits to Growth -raportissa vuodelta 1972 (Meadows ym. 1972) esitettiin, että aineellinen kasvu kohtaa ennen pitkää luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn rajat. Talous on osa ekologista järjestelmää, eikä se voi laajeta rajattomasti (Daly 1996). Teknologinen kehitys on tärkeää, mutta ei riittävää ympäristökriisien ratkaisemiseksi. Viime vuosina kasvun rajojen keskustelua on laajentanut degrowth-ajattelu, jossa keskeinen tutkimuskysymys ei ole ainoastaan se, onko jatkuva talouskasvu ekologisesti mahdollista, vaan myös millaisia yhteiskunnallisia, työmarkkinoihin liittyviä ja institutionaalisia muutoksia siirtymä pois kasvukeskeisestä talousmallista edellyttäisi (Kallis ym. 2018).
Työelämän näkökulmasta keskeinen kysymys on, miten vihreä siirtymä vaikuttaa työpaikkoihin ja osaamistarpeisiin (Ala-Laurinaho ym. 2025; Malve-Ahlroth ym. 2026). Vihreän kasvun näkökulmasta ilmastopolitiikka ja teknologinen kehitys voivat synnyttää uusia investointeja, innovaatioita ja työmahdollisuuksia (Nordhaus 1994; OECD 2011). Samalla talouden rakennemuutos muistuttaa Schumpeterin (1942) kuvaamaa luovaa tuhoa: vanhoja tuotantotapoja ja työpaikkoja katoaa, mutta niiden tilalle syntyy uusia toimialoja, tuotteita ja ammatteja. Sekä vihreän kasvun että kasvun rajoja korostavissa näkökulmissa tunnistetaan, että siirtymä vähähiiliseen talouteen muuttaa työmarkkinoita, vaikka näkemykset muutoksen mittakaavasta ja vaikutuksista eroavat.
Seuraavassa tarkastelemme, miten suomalaiset palkansaajat suhtautuvat näihin kysymyksiin. Analysoimme, missä määrin eri toimialoilla uskotaan tieteen ja teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ympäristöongelmia, miten talouskasvun ekologisiin rajoihin suhtaudutaan sekä kuinka optimistisesti palkansaajat arvioivat vihreän siirtymän synnyttämiä uusia työmahdollisuuksia.
Tulokset piirtävät moniulotteisen kuvan suomalaisten palkansaajien suhtautumisesta vihreään siirtymään. Vastaajat luottavat laajasti tieteen ja teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ympäristöongelmia, mikä on linjassa vihreän kasvun näkökulman kanssa. Samalla enemmistö pitää jatkuvaa talouskasvua maapallon rajallisten resurssien näkökulmasta ongelmallisena, mikä puolestaan heijastelee kasvun rajoja korostavan ekologisen taloustieteen keskeisiä ajatuksia.
Työmarkkinoiden osalta näkemykset ovat selvästi varovaisempia. Vihreän siirtymän ei laajasti uskota luovan uusia työpaikkoja tai työmahdollisuuksia omalle toimialalle, vaikka teknologiaan ja innovaatioihin luotetaankin. Tulos on osin ristiriidassa yritystason havaintojen kanssa. Suomalaisyrityksiä koskevassa tutkimuksessa digitaalinen kehittyneisyys ja tekoälyn käyttö ovat yhteydessä vihreiden innovaatioiden tuottamiseen, mikä viittaa siihen, että yrityksissä vihreään siirtymään liittyy myös uusia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia (Alasoini ym. 2025). Palkansaajat eivät kuitenkaan näytä odottavan näiden mahdollisuuksien näkyvän laajasti uusina työpaikkoina tai uramahdollisuuksina. Teollisuuden, rakentamisen ja tietotekniikan aloilla suhtautuminen on kuitenkin muuta työelämää myönteisempää.
Selvä enemmistö vastaajista on valmis muuttamaan elintapojaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja huomattava osa olisi valmis hyväksymään muutoksia jopa omaan ammattiinsa. Tulokset viittaavat siihen, että suomalaisessa työelämässä vihreä siirtymä nähdään ennen kaikkea välttämättömänä yhteiskunnallisena muutoksena, johon ollaan valmiita sopeutumaan, vaikka sen työmarkkinavaikutuksiin ei kaikilla toimialoilla suhtaudutakaan erityisen optimistisesti.
Tähän Työelämätieto-palvelun analyysisivuun liittyy myös aineistosivu: Ilmastonmuutos ja työ - Kyselytiedonkeruu palkansaajille 2025.
Creative Commons License
Julkaisu on lisensoitu Creative Commons 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.