Työuupumusta mittaavat kysymykset perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Työuupumuksen neljä keskeistä oiretta ovat kroonistunut väsymys, henkinen etääntyminen työstä, kognitiivisen toiminnan häiriöt ja tunteiden hallinnan vaikeudet. Työolobarometrissa kysytään, miten usein vastaaja kokee työssään näitä tunteita. Tässä raportoidut tulokset ovat vuosipareilta 2019–2020, 2021–2022 sekä 2023–2024.

Naiset kokevat työuupumusta miehiä useammin

Palkansaajaväestössä noin viidellä prosenttilla miehistä ja kahdeksalla prosenttilla naisista oli kohonnut riski työuupumukseen v. 2019-2020. Vuosina 2021-2022 palkansaajaväestössä noin joka kymmenennellä miehellä ja yli viidellätoista prosenttilla naisista on kohonnut riski työuupumukseen. Vuosina 2023–2024 miesten osuus pysyi lähes muuttumattomana ja naisilla se väheni vain hieman. Toimihenkilöt kokevat työuupumusoireita useammin kuin työntekijät. Ikäryhmien väliset erot ovat pieniä, mutta kahden nuorimman ikäryhmän kohonnut työuupumusriski näkyy kasvaneen vuosiparien 2019–2020 ja 2021–2022 välillä, ja nuorimman ikäryhmän osalta vielä vuosiparien 2021–2022 ja 2023–2024 välillä.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Haitallisen stressin kokeminen on työuupumusta yleisempää

Työuupumuksen lisäksi työolobarometrissa kysytään haitallisen stressin kokemisesta. Se määritellään seuraavasti: ”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi, tai hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä.” Kyse on haitallisen stressin kokemisesta yleisesti, ei ainoastaan työhön liittyen.

Palkansaajamiehistä joka kymmenes ja palkansaajanaisista 15 prosenttia kokee paljon tai melko paljon haitallista stressiä vuosina 2019-2020. Vuosina 2021-2022 13 prosenttia palkansaajamiehistä ja yli viidennes palkansaajanaisista koki paljon tai melko paljon haitallista stressiä. Muutokset vuosiparina 2023–2024 verrattuna edelliseen vuosipariin olivat vähäisiä. Kuten työuupumusoireilu, myös haitallisen stressin kokeminen on yleisempää toimihenkilöillä työntekijöihin verrattuna. Vuodet 2021–2022 käsittävässä aineistossa näkyy etenkin ikäryhmillä 18–29 v. ja 30–44 v. nousu koetussa stressissä. Vuodet 2023–2024 käsittävässä aineistossa ikäryhmien väliset erot ovat hieman tasoittuneet.

Miltä trendit näyttävät?

Tutkimuksessa on aikasarjakatkos vuosien 2020 ja 2021 välissä. Se johtuu tutkimuksen haastattelumenetelmien muutoksista. Vuodesta 2021 lähtien työolobarometriin on voinut vastata joko verkkolomakkeella tai puhelinhaastattelussa, kun aikaisemmin haastattelut tehtiin puhelimitse. Työolobarometrin tietoja voi vertailla ainoastaan erikseen vuosien 2019 ja 2020 sekä myöhempien vuosien välillä. Aineistossa näkyvästä selvästä kasvusta niin työuupumusoireilun kuin haitallisen stressin kokemuksissa vuosiparien 2019–2020 ja 2021–2022 välillä ei siksi voi vetää suoria johtopäätöksiä.

Muut tutkimukset kuitenkin tukevat näkemystä työn henkisen kuormittavuuden kasvusta. Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemän Koronakriisin vaikutukset työelämään -verkkokyselyn mukaan väsymyksen, haluttomuuden ja tarmottomuuden tunteet lisääntyivät palkansaajilla korona aikana vuoteen 2018 verrattuna, ja aiempaa useampi koki itsensä henkisesti väsyneeksi töihin lähtiessään tai etätyötä aloittaessaan. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? seurantatutkimuksen mukaan työhyvinvointi ei palautunut pandemiaa seuranneina vuosina vuoden 2019 tasolle. Työhyvinvointia heikensivät muun muassa heikentynyt kokemus reilusta kohtelusta työssä sekä lisääntynyt huoli oman työn tulevaisuudesta.

Tähän kokonaiskuvaan kytkeytyvät myös Miten Suomi voi tutkimuksessa havaitut muutokset kohonneen työuupumusriskin yleisyydessä ja työkyvyssä. Tutkimuksessa näkyy työuupumusoireilun lievä kasvu ja työkyvyn heikentyminen kesän 2021 ja talven 2023 välillä. Vaikka tilanne kaikkiaan tasaantui koronavuosien jälkeen, uusimmassa syksyn 2025 kyselyssä työuupumusoireilu osoitti taas lieviä kasvun merkkejä ja on edelleen korkeammalla tasolla kuin loppuvuodesta 2019.

Työhyvinvoinnin tukemiselle on tarvetta

Työuupumuksen ja haitallisen stressin hallinnassa työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ovat keskeisiä. Kuormitus voi liittyä esimerkiksi työn sisältöön, töiden organisointiin, työjärjestelyihin tai työyhteisön sosiaalisten suhteiden ja esihenkilötyön toimivuuteen.