Miten voit? ‑työhyvinvointitesti on itsearviointitesti, jolla kuka tahansa voi arvioida oman työhyvinvointinsa monipuolisesti eri näkökulmista. Seuraavassa tarkastelemme eri aloilla työskentelevien kokemuksia. Kuvaamme muun muassa, millä aloilla koetaan eniten työn imua ja työhön tylsistymistä.
Työterveyslaitoksen Miten voit? ‑työhyvinvointitesti kertoo työhyvinvoinnista monipuolisesti
Miten voit? -työhyvinvointitestiin ovat vastanneet aktiivisimmin sosiaali- ja terveyspalveluissa, koulutuksessa sekä teollisuudessa työskentelevät. Työt eri toimialoilla poikkeavat toisistaan, mutta tiedetään, että millä tahansa alalla voi kokea hyvää työhyvinvointia. Työhyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti tietyssä työssä ja työtehtävässä olevat työn vaatimukset ja voimavarat.
Seuraavassa tarkastellaan, millaisia alakohtaisia eroja liittyy työn imuun, työuupumusoireiluun, työhön tylsistymiseen, työriippuvuuteen ja koettuun työkykyyn. Muihin työhyvinvointikokemuksiin liittyviä eroja voi tarkastella itsenäisesti aineistosivulla.
(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)
Vertailtaessa työhyvinvointia eri indikaattoreilla vuodet 2023 ja 2024 ovat olleet työhyvinvoinnin osalta heikommalla tasolla kuin 2021 mutta hieman paremmat kuin vuonna 2022. Erityisesti vakavaa työuupumusta kokevien osuus on noussut vuodesta 2021 (26,7 %) vuosiin 2023 ja 2024 (34,5 %). Kaiken kaikkiaan tässä aineistossa kohonnutta työuupumuksen riskiä tai todennäköistä työuupumusta esiintyi selvästi enemmän kuin suomalaisissa väestötutkimuksissa.
Samoin työkykynsä joko heikoksi tai alentuneeksi kokevien osuus on näinä vuosina kasvanut 27 %:sta 38 %:iin. Myös työn imussa ja työtyytyväisyydessä on tapahtunut lievää laskua ja työssä tylsistymisessä ja työriippuvuudessa puolestaan lievää kasvua.
Nuorissa 15-35-vuotiaissa aikuisissa oli vuosina 2023 ja 2024 selvästi muita ikäryhmiä vähemmän työn imua ja tyytyväisyyttä työhön. Eniten näitä myönteisiä työhyvinvoinnin kokemuksia oli vanhimmassa, 51-65-vuotiaitten ryhmässä. Vaikka kaikissa ikäryhmissä työn imu ja tyytyväisyys työhön notkahtivat alaspäin vuonna 2022, vain nuorten aikuisten ryhmässä ne jäivät vuosina 2023 ja 2024 alemmalle tasolle kuin vuonna 2021.
Selvimmin nuoret aikuiset erottuivat työssä tylsistymisen osalta. Työssä tylsistymisen melko korkeaksi tai korkeaksi kokevia oli yli puolet nuorista aikuisista, kun vastaavasti 36-50-vuotiaista heitä oli neljä kymmenestä ja 51-65-vuotiaista joka kolmas. Nuorilla tylsistymistä työssään kokevien osuus oli myös hieman lisääntynyt vuodesta 2021.
Huolestuttavasti nuorissa aikuisissa esiintyi myös muita ikäryhmiä enemmän todennäköistä työuupumusta. Samalla todennäköinen työuupumus oli lisääntynyt ennen kaikkea nuorimmassa ikäryhmässä. Kun yleensä vakavaa työuupumusta esiintyy selvästi vähemmän kuin korkeaa työn imua, nuorten kohdalla tilanne on tässä aineistossa toisin päin: todennäköistä työuupumusta esiintyi jonkin verran kuin korkeaa työn imua.
Sekä naiset että miehet kokivat yhtä lailla tyytyväisyyttä työhönsä. Naisissa kuitenkin miehiä jonkin verran suurempi osuus kuului korkean työn imun ryhmään. Kummassakaan myönteisen työhyvinvoinnin kokemuksessa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta kummallakaan sukupuolella vuodesta 2021 vuoteen 2024 tultaessa.
Miehillä esiintyi enemmän työssä tylsistymistä kuin naisilla. Työuupumuksen esiintyvyyden osalta sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja. Kummassakin ryhmässä työuupumusoireet lisääntyivät vuodesta 2021 vuosiin 2023 ja 2024 verrattuna. Myös heikkoa tai alentunutta työkykyä kokevien osuus lisääntyi jonkin verran kummallakin sukupuolella vuodesta 2021.
Koulutuksen mukaan tarkasteltuna työhyvinvoinnissa toteutui ns. sosiaalinen gradientti, eli mitä parempi peruskoulutustaso, sen parempi myös työhyvinvointi eri mittareilla tarkasteltuna. Yliopistotutkinnon suorittaneissa oli eniten työhönsä tyytyväisiä ja työn imua kokevia.
Isoimmat erot koskivat työuupumusoireilua ja työssä tylsistymistä, joita koettiin eniten ylioppilas-, ammattikoulu- tai peruskouluryhmässä ja vähiten yliopistotutkinnon suorittaneissa. Erot näissä ryhmissä eivät kuitenkaan olleet olennaisesti lisääntyneet vuodesta 2021.
Toimialojen välillä oli työhyvinvoinnin osalta eroja, mutta toisaalla joka alalla löytyi yli kolmannes korkeaa työn imua kokeneita ja vähintään 44 % työhönsä tyytyväisiä. Toisaalta joka alalla oli myös vähintään neljännes todennäköistä työuupumusta kokevia ja vähintään noin kolmannes työssään melko korkeaa tai korkeaa työssä tylsistymistä kokevia.
Korkeaa työn imua koki yli puolet vastanneista opetusalalla, terveys- ja sosiaalipalveluissa, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta -luokassa sekä maatalous, metsätalous ja kalatalous -sektorilla. Vastaavasti todennäköistä työuupumusta koettiin useimmin informaatio ja viestintä -sektorilla, rakennusalalla, tukku- ja vähittäiskauppa -sektorilla sekä teollisuudessa. Työssä tylsistymistä koettiin eniten teollisuudessa, rakennusalalla ja informaatiossa ja viestinnässä. Näissä suurin piirtein puolet kuului korkeimpaan kolmannekseen työssä tylsistymisen osalta.
Keskimäärin eri indikaattoreiden perusteella erityisesti opetusalalla ja terveys- ja sosiaalipalveluissa voitiin keskimääräistä paremmin sekä myönteisten että vähäisempien kielteisten työhyvinvointikokemusta osalta. Sen sijaan teollisuudessa, rakennusalalla ja informaatiossa ja viestinnässä työhyvinvointi oli keskimääräistä heikommalla tasolla.
Tulokset näyttävät olevan pääsääntöisesti linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Erityisesti loppuvuodesta 2019 lähtien puolivuosittain toteutetussa Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksessa (esim. Suutala, Kaltiainen ja Hakanen, 2023) suomalaisessa työväestössä on saatu vastaavia tuloksia esimerkiksi nuorten aikuisten muita ikäryhmiä heikomman työhyvinvoinnin osalta. Erityisesti työssä tylsistyminen on ollut tämän kirjoittajan tutkimuksissa jo paljon ennen korona-aikaa nuorilla muita yleisempää, mutta viime vuodet vaikuttavat lisänneen työssä tylsistymistä nuorilla.
Yleisen stereotypian mukaan naisten työhyvinvointi on miehiä heikompaa. Kuitenkin tässä aineistossa ja yleensäkin suomalaistutkimuksissa naiset kokevat keskimäärin enemmän työn imua kuin miehet (Hakanen, 2011). Vastaavasti havainto miesten jonkin verran yleisemmästä työssä tylsistymisen kokemuksesta on havaittu myös aiemmin (Harju ym., 2014). Vaativasta ihmissuhdetyöstä tunnetuissa opetustoimessa ja terveys- ja sosiaalisektorilla on aiemminkin havaittu muita aloja enemmän työn imua (Hakanen ym., 2019).
Tulokset osoittavat, että sekä työuupumusoireilua että työssä tylsistymisen kokemuksia esiintyy runsaasti fyysisesti kuormittavilla ja niin sanotusti miesvaltaisilla aloilla teollisuudessa ja rakennusalalla. On tärkeä kiinnittää huomiota monipuolisesti myös näiden alojen työntekijöiden psyykkiseen – ei vain fyysiseen – hyvinvointiin. Ehkä yllättäen mutta myös paljon isoja muutoksia kohdanneella alalla, informaatiossa ja viestinnässä, työhyvinvointi oli eri indikaattoreilla keskimääräistä heikompaa. Kun mitataan työhyvinvointia useamman erityyppisen kokemuksen kautta, saadaan monipuolinen kuva työhyvinvoinnista – sekä myönteisistä että kielteisemmistä kokemuksista.
Tämän aineiston, joka on kerätty itsearviointitestillä, tulokset poikkeavat jonkin verran tieteellisistä väestötutkimuksista. Tässä vastaajat raportoivat esimerkiksi useammin korkeaa työuupumusoireilua ja heikkoa tai alentunutta työkykyä kuin väestötutkimuksessa. Se johtunee siitä, että itsearviointitestiä käytetään tilanteissa, joissa on herännyt huoli omasta hyvinvoinnista. Itsearviointitestin tavoitteena onkin auttaa vastaajaa tunnistamaan oman työhyvinvointinsa tason sekä kannustaa pohtimaan, mitkä tekijät sitä tukevat. Tämä on hyvä huomioida tuloksia tulkitessa.
Creative Commons License
Julkaisu on lisensoitu Creative Commons 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.