Työhön osallistuminen mielenterveyden häiriöiden vuoksi erikoissairaanhoitoa saaneilla on vähäisempää kuin verrokkiväestössä

Kansalliset rekisteriaineistojen yhdistelmät, kuten Työkyvyn tila Suomessa -aineisto, mahdollistavat erikoissairaanhoidon käyntien ja erilaisten työmarkkinatulemien, kuten työhön osallistumisen tarkastelun. Mielenterveyden häiriöihin liittyvät tapahtumat, kuten sairauspoissaolot, ovat yleistyneet 2010-luvulla ja 2020-luvulle tultaessa. Mielenterveyden häiriöiden yleistymisen myötä myös erikoissairaanhoidon käynnit mielenterveyden häiriöiden vuoksi ovat olleet kasvussa kyseisenä ajanjaksona. On sekä yksilöiden oman elämän että koko suomalaisen työelämän kannalta tärkeä kysymys, kuinka eri sairauksista toipuvat henkilöt osallistuvat työelämään. Yksi oleellinen työelämään osallistumisen mittari on työssäolokuukaudet. Tarkastelemme tässä työssäolokuukausien määrää prosenttiosuutena 12 kuukaudesta suomalaisessa työikäisessä väestössä. Tarkastelu kattaa vuodet 2010–2023.

Ensimmäiset erikoissairaanhoidon käynnit mielenterveyden häiriöiden vuoksi ovat olleet kasvussa vuodesta 2010 vuoteen 2024, mikä osaltaan voi kertoa muun muassa mielenterveyden häiriöiden yleistymisestä tai perustason hoidon toimimattomuudesta tai epäsuhdasta tarpeen kanssa. Kaikkien ensikäyntien määrä vuodesta 2010 vuoteen 2022 kasvoi, mutta kasvu on hidastunut vuoteen 2023 tultaessa. Erityisesti yleiset mielenterveyden häiriöt, eli masennus- ja ahdistushäiriöt (ICD10: F32-33, F40-43) ovat yleistyneet viimeisen 15 vuoden aikana. Vuodesta 2010 vuoteen 2023 ensimmäisten erikoissairaanhoidon käyntien määrä on noussut 130 prosenttia, hieman alle 10 000 kävijästä noin 23 000 kävijään.

Tapausmäärät ovat kehittyneet eri tavoin eri alaryhmissä. Esimerkiksi naisilla tapausten määrä on kasvanut samalla ajanjaksolla vuodesta 2010 vuoteen 2023 jopa 148 prosenttia, kun miehillä kasvu oli maltillisempi, 102 prosenttia. Nuorilla tapaukset ovat kasvaneet enemmän kuin muilla ikäluokilla, kasvu on ollut 272 ja 220 prosenttia kahdessa nuorimmassa ikäluokassa, kun taas muissa ikäluokissa kasvu on ollut korkeintaan sadan prosentin luokkaa.

Mielenterveyden häiriöiden vuoksi ensimmäistä kertaa erikoissairaanhoidossa käyneiden työhön osallistuminen on ollut muuta työikäistä väestöä vähäisempää jo yhtä vuotta ennen ensimmäistä käyntiä, käyntivuonna ja vuosi käynnin jälkeenkin. Ero verrokkien ja diagnoosin saaneiden ryhmien välillä on diagnoosin saantivuonna ollut hieman alle 30 prosenttiyksikköä ennen vuotta 2019, jonka jälkeen ero on kaventunut. Vuosina 2021 ja 2022 ero oli noin 18 prosenttiyksikköä ja vuonna 2023 miltei 25 prosenttiyksikköä.

Erot työhön osallistumisen prosenttiosuudessa korostuvat eri alaryhmissä. Miehillä ero on vuodesta toiseen naisia suurempi. Vuoteen 2019 saakka miehillä ero ryhmien välisessä työhön osallistumisessa on ollut yli 30 prosenttiyksikköä, kun naisilla ero on ollut noin 25 prosenttiyksikköä. Vuosina 2021 ja 2022 ero miesten ryhmien välillä on ollut yli 20 prosenttiyksikköä ja naisilla noin 15 prosenttiyksikköä. Ikäluokkien välisissä eroissa korostuu nuorten vähempi osallistuminen ylipäätään ja täten ryhmien välisen eron pienuus.

Muiden kuin yleisten mielenterveyden häiriöiden vuoksi erikoissairaanhoidossa olleiden työhön osallistuminen on vähäisempää ja ryhmien väliset erot kaikilla ja eri alaryhmissä suurempia. Työssäoloprosentissa on ollut noin 40 prosenttiyksikön ero vuoteen 2019 saakka. Tämän jälkeen ero on tiivistynyt vuosina 2021 ja 2022 noin 35 prosenttiyksikköön. Vuonna 2023 ero ryhmien työhön osallistumisprosentissa oli noin 38 prosenttiyksikköä.

Mielenterveyttä kannattaa tukea varhaisilla toimilla

Kansallisesti edustavat rekisteritiedot ovat tärkeä keino seurata terveyttä ja työhön osallistumista. Tässä on tarkasteltu vain yhtä indikaattoria terveydestä, erikoissairaanhoidon hoitokäyntejä mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Työhön osallistumista on tarkasteltu työssäolokuukausien prosenttiosuutena kaikista kuukausista vuosittain ajanjaksolla vuodesta 2010 vuoteen 2023.

Aineiston avulla voidaan seurata, miten yksilön työhön osallistuminen kehittyy ajassa vakavasta mielenterveyden häiriöstä huolimatta. Muutokset osallistumisen asteessa voivat heijastella muutoksia työelämän kehittymisessä vastaanottavaisemmaksi ja työkykyä tukevammaksi. Toisaalta kehityksessä voi näkyä muutokset hoidossa ja kuntoutuksessa tai hoitoon pääsyn kriteereiden tai käytäntöjen muutoksissa.

On mahdollista, että COVID-19 pandemian jälkeisinä vuosina erikoissairaanhoitoon on ohjautunut entistä enemmän työelämässä tiiviimmin olevia henkilöitä. Tämä voi olla seurausta perustason palvelujen hetkellisestä puutteesta tai lisääntyneiden, vakavien häiriöiden määrästä.

Ennen ensimmäistä erikoissairaanhoidon käyntiä mielenterveyden häiriöiden vuoksi on todennäköisesti tapahtunut aiempia hoito- tai palvelutapahtumia. Tässä ei ole tarkasteltu niitä, mutta voidaan todeta, että käynti erikoissairaanhoidossa mielenterveyden häiriön vuoksi kertoo vakavasta mielenterveyden häiriöstä.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)