Monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta tulee edistää organisaation kaikilla tasoilla

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että ihmisiä kohdellaan samanarvoisesti taustasta riippumatta. Jokaista tulee työpaikalla kohdella yksilöinä, ei tietyn ryhmän edustajina. Tämä ei aina tarkoita samanlaista kohtelua, vaan toisinaan myös esimerkiksi sitä, että huomioidaan erityistarpeet ja luodaan samanlaiset mahdollisuudet työntekoon ottaen huomioon yksilöiden erilaisuus. Yhdenvertaisuutta on tärkeää edistää organisaatioiden kaikilla tasoilla, niin arjen pienissä teoissa kuin virallisissa organisaation toimintapolitiikkaa kuvaavissa asiakirjoissa.

Vuoden 2020 Monimuotoisuusbarometrissa 69 % henkilöstöalan ammattilaisista arvioi, että monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus on nostettu esiin organisaation strategiassa, toimintasuunnitelmassa tai vastaavassa. Vuonna 2016 vastaava osuus oli 64 % ja vuonna 2011 58 %, joten monimuotoisuuden huomioiminen organisaatioiden toiminnan suunnittelussa on tältä osin lisääntynyt pikkuhiljaa vuosi vuodelta.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Monimuotoisuuden johtamisessa otetaan huomioon erilaiset tarpeet

Kun organisaatiossa pohditaan monimuotoisuutta ja sen hyödyntämistä, joudutaan väistämättä samalla arvioimaan, missä määrin organisaatiotasolla on tarpeen ja mahdollista huomioida työntekijöiden yksilöllisiä piirteitä ja missä määrin taas tavoitellaan henkilöstön tasavertaista ja samanlaista kohtelua. Tasavertainen ja yhdenvertainen kohtelu eivät ole ristiriidassa yksilöllisten piirteiden huomioon ottamisen kanssa. Lähtökohtaisesti, monimuotoisuuden johtamisessa hyväksytään yksilöllisten erojen olemassaolo ja pyritään myös hyödyntämään tätä erilaisuutta. Oleellista monimuotoisuuden johtamisessa on inklusiivisuuden aikaan saaminen. Inklusiivisessa työkulttuurissa jokainen voi kokea kuuluvansa yhdenvertaisena joukkoon ja häntä arvostetaan sellaisena kuin hän on.

Vuoden 2020 Monimuotoisuusbarometrissa henkilöstöalan ammattilaisista lähes neljä viidestä (79 %) oli sitä mieltä, että organisaatioiden tulee suunnitella henkilöstökäytäntönsä siten, että ne ottavat huomioon erilaisten työntekijäryhmien erilaiset tarpeet. HENRY ry:n vastaajista peräti 87 % oli tätä mieltä. Kuntapuolella osuus oli selvästi alhaisempi (71 %). Erilaisten tarpeiden huomioiminen henkilöstökäytännöissä korostui myös pääkaupunkiseudulla (89 %) verrattuna muuhun Suomeen (73 %).

Työpaikoilla myös hyväksytään varsin laajasti erilaisuus. Vuonna 2020 valtaosa (78 %) henkilöstöalan ammattilaisista oli sitä mieltä, että omassa organisaatiossa hyväksytään monimuotoisuuden erilaiset ilmenemismuodot ja kannustetaan avoimuuteen asian suhteen. Suhtautuminen on kehittynyt selvästi myönteisempään ja avoimuuteen kannustavampaan suuntaan vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2020 monimuotoisuuden hyväksyminen ja avoimuuteen kannustaminen oli peräti 27 prosenttiyksikköä yleisempää kuin vuonna 2007.

HENRY ry:n vastaajat ovat nähneet oman organisaationsa selvästi KT Kuntatyönantajien vastaajia useammin monimuotoisuutta hyväksyvänä. Ero näiden vastaajien välillä on kuitenkin kaventunut vuosien varrella.