Uudistetun työaikalain ja koronapandemian vaikutukset sote-alan työaikoihin

Koronapandemia ja uudistettu työaikalaki

Sote-ala oli koronapandemiassa lähityön kriittisin eturintama, jonka vastuulla oli koronapotilaiden sairaanhoito. Tämän lisäksi monet alan työntekijöistä ovat työnsä vuoksi olleet jatkuvassa altistumisriskissä. Koronapandemian priorisointi muutti Sote-alan työtä ohjeistuksineen nopeasti. Se toi mukanaan raskaan suojavarustuksen ja lisäsi kuormitusta erityisesti teho-osastoilla. Samalla muun terveydenhuollon toimintaa supistettiin, mistä seurasi hoitovelan kasvua.

Vuoden 2020 alussa tuli voimaan uusi työaikalaki. Laki edellyttää työvuorojen välisen vähintään 11 tunnin lepoajan toteutumista. Toisaalta koronapandemiaan liittyvä valmiuslaki mahdollisti voimassaollessaan ylityötä ja lepoaikoja koskevista säädöksistä poikkeamisen.

Sote-alalla työaikoihin ja työkuormitukseen vaikuttavat tekijät muuttuivat nopeasti vuoden 2020 alussa. Mutta miten muuttuivat työajat sairaanhoitopiireissä ja kaupunkien sosiaali- ja terveystoimessa?

Työaikapiirteet vuorotyöyksiköissä

Työaikapiirteillä tarkoitetaan työajan piirteitä, jotka voivat olla myös työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä. Tarkastelemme työaikapiirteitä ja niiden kehittymistä vuosina 2019–2021, eli ennen koronapandemiaa ja työaikalain muutosta, ja niiden aikana. Olemme jakaneet työaikapiirteet työajan pituuteen ja palautumiseen liittyviin piirteisiin sekä toisaalta työaikoihin liittyviin vaikutusmahdollisuuksiin (ks. myös Työaikojen arvioinnin liikennevalomalli). Lisäksi analysoimme sairauspoissaolojen kehitystä.

Tarkastelumme kohteena ovat vuorotyötä tehneet sote-alan työyksiköt, joissa seurataan toteutuneita työaikapiirteitä jokaisella kolmen viikon suunnittelujaksolla vuosina 2019–2021.

Tarkasteltavia työyksiköitä valittiin tähän tarkasteluun yhteensä 758, joista 503 on kolmesta sairaanhoitopiiristä ja 255 viiden kaupungin sote-palveluista. Työyksiköissä työskenteli koronapandemiaan liittyvien poikkeusolojen alkaessa keväällä 2020 yhteensä yli 20 000 työntekijää.

Työajan pituus

Keskimääräinen työvuoron pituus pysyi ennallaan vuosina 2019–2021. Kuvaajassa näkyy hyvin pientä työvuoron pituuden kasvua erityisesti kesälomakausien aikana. Koronapandemiaan liittyvien poikkeusolojen alkaminen maaliskuussa 2020 ei aiheuttanut aiemmasta poikkeavia muutoksia työvuorojen keskimääräisiin pituuksiin. Työvuorot sairaanhoitopiireissä ovat keskimäärin noin 15 minuuttia pidempiä kuin kaupunkien sote-palveluissa

Myöskään keskimääräiset viikkotuntimäärät tai perättäisten työpäivien määrä ei ole juuri muuttunut koronapandemian myötä. Peräkkäisten työpäivien lukumäärässä on runsasta loma-aikoja seuraavaa kausivaihtelua.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Kuva 1. Työajan pituuteen liittyvät työaikapiirteet vuoden 2019 alusta vuoden 2021 loppuun.

Palautuminen

Lyhyiden, alle 11 tunnin vuorovälien osuus kaikista vuoroväleistä vähentyi alle puoleen vuoden 2020 työaikalain muutoksen seurauksena. Lyhyiden vuorovälien käyttö kääntyi hitaaseen kasvuun myöhemmin, mutta muutokset eivät näytä liittyneen koronapandemiaan. Työaikalain muutos, jossa lyhyiden vuorovälien määrää rajattiin, vähensi lyhyitä vuorovälejä nopeasti.

Keskimääräisessä vuorovälin pituudessa oli kausivaihtelua, joka on pysynyt ajanjaksolla ennallaan myös koronapandemian alettua.

Kuva 2. Palautumiseen liittyvät työaikapiirteet vuoden 2019 alusta vuoden 2021 loppuun

Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin

Työntekijöiden toteutuneiden vuorotoiveiden osuus oli verrattain korkea vuosina 2019–2021. Vuorotoiveet toteutuivat hieman useammin kaupungeissa kuin sairaanhoitopiireissä. Koronapandemian alettua sairaanhoitopiirien työntekijöiden vuorotoiveiden toteutumisessa oli pieni lyhytaikainen notkahdus, minkä jälkeen taso palasi nopeasti ennalleen.

Vuorotoiveet näyttävät toteutuvan tasaisesti läpi vuoden, myös loma-aikoina.

Kuva 3. Toteutuneiden vuorotoiveiden työaikapiirre vuoden 2019 alusta vuoden 2021 loppuun

Sairauspoissaolot

Työaikojen kuormitus, mutta myös koronapandemia vaikutti sote-sektorin sairauspoissaoloihin. Keskimääräinen sairauspoissaolopäivien lukumäärä jaksoissa on hieman korkeampi sairaanhoitopiireissä kuin kaupunkien sote-palveluiden työntekijöillä. Kolmen vuoden tarkastelujaksolla sairauspoissaolopäivien määrä kävi huipussaan juuri koronapandemian alettua maaliskuun alussa vuonna 2020. Tällöin sekä sairaanhoitopiirien että kaupunkien työntekijöillä oli keskimäärin 1,7 sairauspoissaolopäivää kolmen viikon työvuorosuunnittelujaksolla. Sairauspoissaolopäivien määrä kohosi heti koronapandemian alettua ja karanteenimääräysten tullessa voimaan. Määrä kuitenkin laski pian karanteenisääntöjen oltua voimassa lyhyen aikaa.

Sairauspoissaolopäivissä on vahvaa kausivaihtelua ja sairauspoissaolopäiviä on eniten kausi-influenssan aikaan.

Kuva 4. Sairauspoissaoloihin liittyvät työaikapiirteet vuoden 2019 alusta vuoden 2021 loppuun

Työaikapiirteet muuttuivat keskimäärin vähän - mutta kuormitushuippuja voi silti olla

Yhteenvetona voi todeta, että sote-alan työaikapiirteissä ei ole keskimäärin nähtävissä dramaattisia koronapandemiaan liittyviä muutoksia. Sen sijaan uudistettu työaikalaki vähensi lyhyitä vuorovälejä nopeasti vuoden 2020 alusta. Lyhyet vuorovälit heikentävät palautumista työvuorojen välissä, ja lisäävät muun muassa sairauspoissaoloja ja työtapaturmien riskiä. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkanut koronapandemia ei vaikuttanut lyhyiden vuorovälien määrään. Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin vähenivät hetkellisesti koronapandemian alettua erityisesti sairaanhoitopiireissä, mutta palasivat pian ennalleen.

On todennäköistä, että resurssien ohjaamisella koronapandemian hoitamiseen liittyviin toimintoihin on kyetty vähentämään työaikoihin liittyvää kuormitusta. Työaikakuormitusta on pystytty hallitsemaan siirtämällä työntekijöitä uusiin työtehtäviin, rekrytoimalla uutta työvoimaa ja rajoittamalla lomia ja vapaita tilannekohtaisesti.

Työaikapiirteiden valossa työt sairaaloissa järjestyivät koronapandemian alettua kuten ennenkin. Työajat ovat kuitenkin vain yksi työn kuormittavuuteen liittyvä tekijä. Koko sote-alan henkilöstön keskiarvojen alle voi peittyä voimakkaitakin kuormitushuippuja työntekijöillä, jotka hoitivat koronapotilaita.