Työuupumusta mittaavat kysymykset perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Työuupumuksen neljä keskeistä oiretta ovat kroonistunut väsymys, henkinen etääntyminen työstä, kognitiivisen toiminnan häiriöt ja tunteiden hallinnan vaikeudet. Työolobarometrissa kysytään, miten usein vastaaja kokee työssään näitä tunteita. Tässä raportoidut tulokset ovat vuosipareilta 2019-2020 ja 2021-2022.

Naiset kokevat työuupumusta miehiä useammin

Palkansaajaväestössä noin viidellä prosenttilla miehistä ja kahdeksalla prosenttilla naisista oli kohonnut riski työuupumukseen v. 2019-2020. Vuosina 2021-2022 palkansaajaväestössä noin joka kymmenennellä miehellä ja yli viidellätoista prosenttilla naisista on kohonnut riski työuupumukseen. Korkeammin koulutetut kokevat työuupumusta useammin kuin matalammin koulutetut. Ikäryhmien väliset erot ovat pieniä, mutta nuorten työuupumus näkyy kasvaneen vuosiparien 2019-2020 ja 2021-2022 välillä.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Haitallisen stressin kokeminen on työuupumusta yleisempää

Työuupumuksen lisäksi työolobarometrissa kysytään haitallisen stressin kokemisesta. Se määritellään seuraavasti: ”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi, tai hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä.” Kyse on haitallisen stressin kokemisesta yleisesti, ei ainoastaan työhön liittyen.

Palkansaajamiehistä joka kymmenes ja palkansaajanaisista 15 prosenttia kokee paljon tai melko paljon haitallista stressiä vuosina 2019-2020. Vuosina 2021-2022 13 prosenttia palkansaajamiehistä ja yli viidennes palkansaajanaisista koki paljon tai melko paljon haitallista stressiä. Kuten työuupumus, myös haitallisen stressin kokeminen on yleisempää korkeammin koulutetuilla matalammin koulutettuihin verrattuna. Uusimmassa, vuodet 2021-2022 käsittävässä aineistossa näkyy etenkin ikäryhmillä 18-29 v. ja 30-44 v. nousu koetussa stressissä.

Miltä trendit näyttävät?

Työolobarometrin tietoja voi vertailla ainoastaan erikseen vuosien 2019 ja 2020 sekä vuosien 2021 ja 2022 välillä. Aikasarjakatkos johtuu tutkimuksen menetelmien muutoksista.

Työuupumuksen ja haitallisen stressin kokemuksissa ei vuosien 2019 ja 2020 välillä juuri tapahtunut muutoksia. Sen sijaan vuosien 2021 ja 2022 aikana työuupumuksen ja haitallisen stressin kokemukset ovat olleet kasvussa.

Muissakin tutkimuksissa näkyy työn henkisen kuormittavuuden kasvu viime vuosina. Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemän tutkimuksen mukaan väsymyksen, haluttomuuden ja tarmottomuuden tunteet lisääntyivät palkansaajilla korona-aikana vuoteen 2018 verrattuna. Aiempaa useampi myös koki itsensä haluttomaksi ja henkisesti väsyneeksi töihin lähtiessään tai etätöitä aloittaessaan.

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -seurantatutkimuksessa näkyy työuupumuksen lievä kasvu ja työkyvyn heikentyminen kesän 2021 ja talven 2023 välillä.

Työhyvinvoinnin tukemiselle on tarvetta

Työuupumuksen ja haitallisen stressin hallinnassa työn psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ovat keskeisiä. Kuormitus voi liittyä esimerkiksi työn sisältöön, töiden organisointiin, työjärjestelyihin tai työyhteisön sosiaalisten suhteiden ja esihenkilötyön toimivuuteen.