Työkyky ja työhön osallistuminen – vertailutuloksia työikäisen väestön ryhmittelystä

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)

Ryhmittelytietoa laaja-alaisesta työkyvyn käsitteestä

Hyödynsimme tutkimuksessa Työkyvyn tila Suomessa -aineistoa, joka on 90 prosentin väestöotos suomalaisesta työikäisestä väestöstä, tässä tapauksessa 20–68-vuotiaista vuoden 2021 lopussa. Vuotta 2021 kuvaavassa rekisteriaineistojen yhdistelmässä oli tarkasteltavia henkilöitä yhteensä 2 920 099. Aineisto koostui Tilastokeskuksen, Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisteritiedoista.

Pyrimme tarkastelemaan työikäisen väestön työkykyisyyttä operationalisoimalla työkykyyn tutkimusperusteisesti liittyviä tekijöitä (ks. Lederer ym., 2014) rekisteriaineistoista keskittyen erityisesti yksilötason ulottuvuuksiin, joita ovat fyysiset, henkiset, sosiaaliset, demografiset, taloudelliseen asemaan, koulutukseen ja ammattiin liittyvät tekijät.

Työkykyyn liittyvien sosiaalisen, demografisen ja taloudellisen ulottuvuuden sekä koulutuksen ja ammatin rekisterivasteina toimivat ikä, sukupuoli, äidinkieli (suomi, ruotsi, muu), tutkintoaste (perusaste tai puuttuva tieto, toinen aste, korkea-aste), käytettävissä olevat tulot, asuinkunnan tyyppi (kaupunkimainen, taajama, maaseutu), asuntokunnan koko (1, 2, 3 tai enemmän), perhetyyppi (yksinasuvat, pariskunnat, pariskunta ja lapsia, yksinhuoltajat), alle 18-vuotiaiden lasten määrä perheessä (0, 1, 2-3, 4 tai enemmän) ja ammattiluokka (10 eri luokkaa).

Lisäksi fyysisen ja henkisen ulottuvuuden rekisterivasteina toimi rakentamamme pisteytetty terveyshaasteet-indeksi siten, että sairauspäivärahan saaminen enimmillään 30 päivän ajan toi indeksiin yhden pisteen. Mikäli sairauspäivärahaa oli saanut yli 30 päivää, tuli indeksiin kaksi pistettä. Kelan erityiskorvattavien lääkkeiden osto toi kaksi pistettä indeksiin. Erikoissairaanhoidon käyttö toi myös kaksi pistettä. Mikäli edellä mainittua sairauspäivärahan tai palveluiden käyttöä tai lääkeostoja ei ollut, tuli indeksiin nolla pistettä. Näin ollen indeksi sai arvoja nollasta kuuteen. Terveyden indeksointi ja eri tekijöiden pisteytys toi esiin erilaisia terveyteen ja työkykyyn liittyviä tekijöitä moniulotteisesti. Pisteytys toi mittariin moniulotteisen tulkinnan terveydentilasta.

Suoritimme ryhmittelyn hyödyntäen klusterianalyysia. Klusterointimenetelmänä käytimme K-prototypes-menetelmää (Huang, 1998), jonka avulla voidaan ryhmitellä havaintoyksikkö yhteen - ja vain yhteen - ryhmään hyödyntäen sekä jatkuvia että kategorisia muuttujia. Testasimme optimaalista ryhmien määrää ennen ryhmittelyä. Käytännössä testasimme eri määrää ryhmiä aloittaen kahdesta ryhmästä ja päätyen 20 ryhmään. Sopiva määrä ryhmiä minimoi ryhmien sisäisiä etäisyyksiä ryhmien keskipisteestä, jolloin ryhmät ovat mahdollisimman tiiviitä. Tämä ryhmien määrä oli tässä käyttämiemme rekisterivasteiden, väestöotoksen ja hyödynnetyn menetelmän myötä 14.

Tulokset mahdollistavat ryhmien vertailun työkyvyn ulottuvuuksien suhteen niiltä osin kuin olemme ulottuvuuksia kyenneet empiirisesti huomioimaan. Ryhmiä voi tarkastella paitsi koko maan tasolla niin myös hyvinvointialuetasolla.

Työkyvyltään toisistaan eroavat ryhmät

Alla olevassa interaktiivisessa taulukossa voi tarkastella ryhmiä eri rekisterivasteiden eli muuttujien suhteen.

Esimerkkinä ryhmien muodostumisesta nostamme esiin ryhmät 9 ”Keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, hyvä terveys” ja 10 ”Keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, huono terveys”, jotka muistuttavat monelta osin toisiaan. Esimerkiksi sukupuoli-, koulutusaste- ja perhetyyppijakaumat ovat hyvin samanlaisia näissä kahdessa ryhmässä. Sen sijaan ryhmien terveys eroaa toisistaan merkittävästi. Tämä on vain yksi tapa vertailla ryhmiä. Seuraavassa on kuvailut kaikista ryhmistä.

Ryhmään 1 kuuluvat henkilöt ovat keski-ikäisiä, keskimäärin 41-vuotiaita, kaupungissa asuvia, jotka elävät yhden vanhemman perheissä. Heistä hyvin suuri osa on naisia. Heistä noin puolet on korkeasti koulutettuja. Heillä on jonkin verran terveysongelmia (terveyshaasteet-indeksin arvo keskimäärin 1,5). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-ikäiset kaupunkilaiset yksinhuoltajat, joilla keski- tai korkean tason koulutus, kohtalainen terveys”.

Ryhmään 2 kuuluvat henkilöt ovat nuoria, keskimäärin 30-vuotiaita, kaupungissa yksin asuvia, joilla ei ole lapsia. Heistä noin neljäsosa on korkeasti koulutettuja. Heillä ei ole terveysongelmia (0,8). Ryhmää kuvataan nimellä ”Nuoret vähän koulutetut kaupunkilaiset yksinasujat, hyvä terveys”.

Ryhmään 3 kuuluvat henkilöt ovat keski-iän ohittaneita, keskimäärin 54-vuotiaita, yksin asuvia. Ryhmässä on muita ryhmiä enemmän maaseudulla ja taajamissa asuvia henkilöitä. Heistä noin viidesosa on korkeasti koulutettuja ja heillä on terveysongelmia (4,3). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-iän ohittaneet vähän koulutetut yksinasujat, huono terveys”.

Ryhmään 4 kuuluvat henkilöt ovat nuoria, keskimäärin 30-vuotiaita, ja he asuvat perheessä, jossa on lapsia. Heillä on yleisemmin matala koulutustaso. Heillä on melko vähän terveysongelmia (1,1). Myös tässä ryhmässä on verrattain paljon maaseudulla ja taajamissa asuvia henkilöitä. Henkilöistä lähes 80 % on naisia. Ryhmään kuuluu myös kaikista ryhmistä eniten äidinkieleltään muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Ryhmää kuvataan nimellä ”Nuoret vähän koulutetut perheelliset, hyvä terveys”.

Ryhmään 5 kuuluvat henkilöt ovat nuoria, keskimäärin 29-vuotiaita, pääosin kaupungissa asuvia, joilla ei ole lapsia. Heistä valtaosa asuu toisen aikuisen kanssa. Heistä noin viidesosa on korkeasti koulutettuja. Heillä on terveysongelmia (2,7). Ryhmää kuvataan nimellä ”Nuoret vähän koulutetut kaupunkilaiset parisuhteessa elävät, huono terveys”.

Ryhmään 6 kuuluvat henkilöt ovat eläkeikää lähestyviä, keskimäärin 61-vuotiaita, parisuhteessa eläviä, joilla ei ole kotona asuvia alle 18-vuotiaita lapsia. Heistä noin kaksi kolmesta on miehiä ja noin puolet korkeakoulutettuja. Myös tässä ryhmässä on verrattain paljon maaseudulla ja taajamissa asuvia henkilöitä. Heillä on terveysongelmia (3,3). Ryhmää kuvataan nimellä ”Eläkeikää lähestyvät parisuhteessa elävät, joilla keski- tai korkean tason koulutus, huono terveys”.

Ryhmään 7 kuuluvat henkilöt ovat keski-iän ohittaneita, keskimäärin 59-vuotiaita, yksin asuvia. Heistä hieman alle kaksi kolmesta on naisia. Noin puolella on toisen asteen koulutus. Heillä on vain vähän terveysongelmia (1,1). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-iän ohittaneet vähän koulutetut yksinasujat, melko hyvä terveys”.

Ryhmään 8 kuuluvat henkilöt ovat kaupungissa asuvia nuoria, keskimäärin 29-vuotiaita, parisuhteessa eläviä, joilla ei ole lapsia. Miltei kolme neljästä on miehiä ja noin neljäsosa korkeasti koulutettuja. Heillä ei ole terveysongelmia (0,0). Ryhmää kuvataan nimellä ”Nuoret vähän koulutetut kaupunkilaiset parisuhteessa elävät, erinomainen terveys”.

Ryhmään 9 kuuluvat henkilöt ovat keski-ikäisiä, keskimäärin 43-vuotiaita, ja he asuvat perheessä, jossa on lapsia. Miltei kaksi kolmesta on naisia. Heistä yli 90 % on korkeasti koulutettuja. Heillä ei ole juurikaan terveysongelmia (0,5). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, hyvä terveys”.

Ryhmään 10 kuuluvat henkilöt ovat keski-ikäisiä, keskimäärin 41-vuotiaita, ja he asuvat perheessä, jossa on lapsia. Lähes 80 % heistä on naisia. Heistä noin 70 % on korkea koulutus. Heillä on heikko terveys (3,0). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, huono terveys”.

Ryhmään 11 kuuluvat henkilöt ovat keski-ikäisiä, keskimäärin 38-vuotiaita, ja he asuvat perheessä, jossa on lapsia. Heistä valtaosalla on toisen asteen koulutus ja vähemmän kuin 15 % on korkeasti koulutettuja. Muihin ryhmiin verrattuna suuri osa ryhmän 11 henkilöistä asuu maaseudulla tai taajamissa. Heillä ei juuri ole terveysongelmia (0,4). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-ikäiset vähän koulutetut perheelliset, hyvä terveys”.

Ryhmään 12 kuuluvat henkilöt ovat keski-iän ohittaneita, keskimäärin 55-vuotiaita, ja he asuvat perheessä, jossa on lapsia. Heistä valtaosa, noin 80 %, on miehiä. Miltei kahdella kolmesta on toisen asteen koulutus ja noin viidesosa on korkeasti koulutettuja. Joka kolmas asuu maaseudulla tai taajamissa. Heillä on jonkin verran terveysongelmia (1,4). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-iän ohittaneet vähän koulutetut perheelliset, kohtalainen terveys”.

Ryhmään 13 kuuluvat henkilöt ovat eläkeikää lähestyviä, keskimäärin 60-vuotiaita, muita ryhmiä selvästi useammin maaseudulla ja taajamissa asuvia, jotka elävät parisuhteessa eikä heillä ole kanssaan asuvia lapsia. Heistä kaksi kolmesta on miehiä. Heistä enemmän kuin kahdella kolmesta on toisen asteen koulutus. Heillä on hyvä terveys (0,5). Ryhmää kuvataan nimellä ”Eläkeikää lähestyvät vähän koulutetut maaseudulla parisuhteessa elävät, hyvä terveys”.

Ryhmään 14 kuuluvat henkilöt ovat keski-ikäisiä, keskimäärin 51-vuotiaita, kaupungissa asuvia, jotka elävät parisuhteessa eikä heillä ole kanssaan asuvia lapsia. Heistä lähes neljä viidestä on naisia. Heistä 77 % on korkeasti koulutettuja. Heillä on melko hyvä terveys (0,8). Ryhmää kuvataan nimellä ”Keski-iän ohittaneet korkeasti koulutetut kaupunkilaiset parisuhteessa elävät, melko hyvä terveys”.

Työhön osallistuminen eri ryhmissä

Ryhmittelytietoa yhdistettynä työssäolotietoon voidaan käyttää työkykyyn liittyviltä tekijöiltään toisistaan eroavien ryhmien työssäolon määrän tarkasteluun ja vertailuun. Ryhmien työhön osallistumisen määrää vuoden 2021 aikana voi tarkastella valitsemalla alla olevassa interaktiivisessa toteutuksessa tietokokonaisuuden ”Työhön osallistuminen”.

Keskimääräinen työssäolokuukausien määrä kaikilla ryhmillä on 8,7 kuukautta. Eri ryhmien keskimääräisten työssäolokuukausien välillä on huomattavaa vaihtelua. Eniten työssäolokuukausia on ryhmässä 9, ”Keski-ikäiset korkeasti koulutetut perheelliset, hyvä terveys”, jossa työssäolokuukausia oli 11,5. Vähiten työssäolokuukausia on ryhmässä 6, ” Eläkeikää lähestyvät parisuhteessa elävät, joilla keski- tai korkean tason koulutus, huono terveys”, jossa työssäolokuukausia oli 6,0. Ryhmään kuuluvilla henkilöillä oli työttömyyskuukausia 0,8. Tämä viittaa siihen, että monet ryhmän 6 henkilöistä ovat työelämän ulkopuolella. Sama koskee useampia nuorten ryhmiä. Nuoret ovat työelämän ulkopuolella, esimerkiksi opiskelijoina, vanhempainvapaalla tai esimerkiksi asevelvollisina.

Ryhmän työhön osallistuminen eri hyvinvointialueilla

Ryhmittelytieto ja työssäolotieto yhdistettynä hyvinvointialuetietoon mahdollistavat työkykyyn liittyviltä tekijöiltään toisistaan eroavien ryhmien työssäolon määrän tarkastelun ja vertailun eri hyvinvointialueilla. Alla olevassa interaktiivisessa toteutuksessa voi tehdä tarkasteluja kahdella tapaa eli joko valitsemalla ryhmän ja vertailemalla hyvinvointialueita siinä ryhmässä tai valitsemalla hyvinvointialueen ja vertailemalla ryhmiä tällä hyvinvointialueella.

Ryhmään 7, ”Keski-iän ohittaneet vähän koulutetut yksinasujat, melko hyvä terveys”, kuuluvien henkilöiden työssäolokuukausissa on merkittävää vaihtelua eri hyvinvointialueiden välillä. Ryhmään kuuluvilla henkilöillä on eniten työssäolokuukausia vuoden aikana Ahvenanmaalla, noin 7,9 kuukautta. Vähiten työssäolokuukausia ryhmään kuuluvilla henkilöillä on Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella, noin 5,3 kuukautta.

Lopuksi

Tarjoamme yllä kolme erilaista näkökulmaa työikäisen väestön työkykyisyyden tarkasteluun ryhmittelytiedon avulla.

Ensinnäkin ryhmittelyn tulokset kertovat siitä, minkälaisia työkyvyltään toisistaan eroavia ryhmiä työikäisestä väestöstä muodostuu, kun sitä tarkastellaan ryhmitellen väestö työkykyyn liittyvien tekijöiden perusteella. Ryhmien koko ja ominaisuuksien vertailu tarjoaa yhden näkökulman työkyvyn tekijöiden jakautumiseen suomalaisessa työikäisessä väestössä. On huomionarvoista, että vaikka kuvailemme ryhmiä ryhmään kuuluvien henkilöiden keskimääräisiä ominaisuuksia käyttäen, eivät kaikki kyseisen ryhmän henkilöt täysin edusta kyseistä keskimääräistä kuvausta. Perhetyyppi-tietoon liittyen on puolestaan hyvä huomata, että vanhempiensa luona asuvien vähintään 18-vuotiaiden henkilöiden perhetyypiksi on merkitty aina sama kuin heidän vanhemmillaan: esimerkiksi ”pariskunta ja lapsia” -luokan osalta henkilöt eivät aina ole jompiakumpia osapuolia pariskunnasta vaan henkilö voi olla myös pariskunnan luona asuva vähintään 18-vuotias lapsi.

Toiseksi ryhmien välinen vertailu työssäolokuukausien osalta tarjoaa näkymän työn jakautumiseen suomalaisessa työikäisessä väestössä. Tarkastelu tuo esiin sen, että työkyvyn tekijöiltään toisistaan eroavat ryhmät osallistuvat töihin vaihtelevin määrin.

Kolmas tarkastelu tuo esiin erot yksittäisten ryhmien työhön osallistumisessa eri hyvinvointialueilla. Havaittu vaihtelu viittaa siihen, että tietyillä työkyvyn tekijöillä varustetut henkilöt osallistuvat työelämään eri määrän eri hyvinvointialueilla. Näiden havaintojen tarkastelu voi tuoda alueelle ymmärrystä siitä, miten olisi mahdollista lisätä eri ryhmien työhön osallistumista.