Sosiaali- ja terveysalalla sekä taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-aloilla työskennelleiden mielenterveyden ja poissaolojen kehitys on vastaava kuin muilla aloilla

Kansalliset rekisteritietomme, kuten käyttämämme Työkyvyn tila Suomessa -aineisto, koskien erikoissairaanhoitokäyntejä, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä mahdollistavat mielenterveysdiagnoosien, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden esiintyvyyden seurannan eri ammattiryhmillä.

Mielenterveyden ongelmien kasvu väestössä yleisesti ja etenkin nuorilla on herättänyt kysymyksen siitä, onko kasvu samankaltaista eri ammateissa. Toisaalta hallitusohjelmassa määritetty tarve vähentää etenkin mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja edellyttää ajantasaista tietoa niiden esiintyvyydestä eri ammattiryhmillä.

Sosiaali- ja terveysalan sekä taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen tarkastelu erikseen on perusteltua, sillä ne eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, että sosiaali- ja terveysalalla työtä tehdään tyypillisesti julkisella sektorilla ja työsuhteessa. Taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-aloille tyypillistä ovat projektiluonteiset työsuhteet tai pienyrittäjyys, jonka vuoksi esimerkiksi toimeentulo voi koostua useista eri lähteistä.

Mielenterveysdiagnoosin vuoksi erikoissairaanhoidossa käyneiden sosiaali- ja terveysalan sekä taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen työntekijöiden osuus kyseisten alojen työllisistä pysyi vuosina 2010–2015 sangen tasaisena ja tilanne säilyi varsin vastaavana kuin muilla työllisillä samalla ajanjaksolla. Vuonna 2016 alkoi kuitenkin mielenterveysdiagnoosiperusteisesti erikoissairaanhoidossa käyneiden osuuden nousu, joka näkyi etenkin taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-aloilla työskentelevillä. Kasvu taittui vuosina 2019–2020, mihin osaltaan vaikutti koronapandemian vuoksi vuonna 2020 tapahtunut kiireettömän hoidon karsiminen, mutta sen jälkeen osuus kääntyi taas selkeään nousuun ja vastaava nousu tapahtuu niin sosiaali- ja terveysalalla kuin muillakin aloilla.

Ikäryhmittäisessä tarkastelussa selviää, että mielenterveysdiagnoosien osuus ja toisaalta myös nousu on ollut korkeinta nuorimmalla 18–29-vuotiaiden ikäryhmällä. Sen sijaan 50-vuotiailla tai vanhemmilla erikoissairaanhoidossa mielenterveysdiagnoosin perusteella käyneiden osuus on pysynyt pienenä.

Kaikkiin diagnooseihin perustuvaa sairauspäivärahaa saaneiden osuus oli koko tarkasteluajanjakson ajan korkeinta (15–17 %) sosiaali- ja terveysalalla, kun vastaava osuus muilla aloilla oli 8–11 % ja taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-aloilla 7–8 %.

Sairauspäivärahaa saaneiden osuus oli suurempi vanhemmissa ikäryhmissä, mutta nuorinta ikäryhmää lukuun ottamatta se laski hienoisesti tarkasteluajanjakson aikana. Vain nuorimmassa ikäryhmässä osuus kasvoi tai pysyi samana riippuen alasta.

Kun tarkastelu rajataan mielenterveysdiagnoosien perusteella sairauspäivärahaa saaneisiin, niin kaikilla ikä- ja ammattiryhmillä näkyy sairauspäivärahaa saaneiden osuuden selvä nousu vuodesta 2016 alkaen. Erityisen jyrkkää nousu on ollut nuorimmalla ikäryhmällä (18–29-vuotiaat) sekä sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä.

Uusien kahden vuoden seurannan aikana alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden saajien osuus on ollut vuosina 2010–2019 hienoisessa laskussa kaikilla ammattiryhmillä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna havaitaan, että alle 40-vuotiailla ikäryhmillä työkyvyttömyyseläkkeiden saajien osuus on pysynyt tasaisesti hyvin vähäisenä, mutta etenkin 50-vuotiailla tai vanhemmilla trendi on ollut laskeva kaikilla ammattiryhmillä.

Kun tarkastelu rajataan mielenterveysdiagnoosien perusteella myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin, on saajien osuus pysynyt hyvin matalana kaikilla ammattiryhmillä koko seurannan ajan. Vasta 40–49-vuotiailla tai sitä vanhemmilla havaitaan ammattiryhmäkohtaisia eroja, mutta ne ovat hyvin pieniä (alle 0,5 % tasoa).

Mielenterveyttä kannattaa tukea varhaisilla toimilla etenkin nuorilla työtekijöillä ammattiryhmästä riippumatta

Kansallisesti edustavat rekisteritiedot ovat tärkeä keino seurata eri ammattiryhmien terveyttä ja työssä käyntiä. Tekemämme tarkastelun perusteella on kuitenkin selvää, ettei sama mittari sovellu kaikille ammattiryhmille. Esimerkiksi sairauspoissaolojen seuranta sopii erityisen hyvin ammatteihin, joissa työskennellään pääsääntöisesti työsuhteessa ja joissa työhön sisältyy joko kontakteja asiakkaisiin, potilaisiin tai muihin henkilöihin tai joissa etätyön tekeminen ei ole mahdollista. Näissä ammateissa sairaana työskentelyn mahdollisuudet ovat heikommat ja sairauspoissaolojakso on pienempi taloudellinen riski työntekijälle. Sen sijaan ammateissa, joissa työsuhteet ovat lyhyitä, epätyypillisiä tai puuttuvat kokonaan (kuten pienyrittäjät ja freelancerit), työskentely myös sairaana voi olla taloudellisen turvan ja työn jatkuvuuden kannalta välttämätöntä. Tällöin olennaisemman terveyden mittarin voivat muodostaa erikoissairaanhoidon hoitokäynnit.

Niin sairauspoissaolojen kuin hoitokäyntien osalta on huomioitava, että niissä henkilö on jo sairastunut ja oireinen, joten ennalta ehkäisevään työhön on oltava muita mittareita. Toisaalta vertailumme sosiaali- ja terveysalan ja taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen sekä muiden alojen välillä osoittaa, että käyttämämme mittarit (erikoissairaanhoidon käynnit, sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet) ovat olleet sangen vakaalla tasolla vuosina 2010–2021. Huolimatta taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen muita tarkasteltuja aloja korkeammasta mielenterveysdiagnoosien osuudesta sekä sosiaali- ja terveysalan korkeammasta sairauspäivärahaa saaneiden osuudesta näyttää kokonaiskuvassa siltä, että huomiota tulisi kiinnittää etenkin nuoriin työntekijöihin näillä ja myös muilla aloilla, jotta heidän hyvinvointiaan ja jaksamistaan voitaisiin tukea.

(Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen)